Olin virittänyt kisakoneistoni huippuvireeseen, ajatellen aattopäivän konvehdinsyöntioperaatiota. Viimeisen viikon olin ajanut ruhoani reiluun kalorivajeeseen, enkä ollut syönyt ensimmäistäkään konvehtia varmaan pariin vuoteen. Itseäni kiusaten katselin ku kaverit mättivät lahjakonvehteja surutta naamariin kuin siat. Itsellä oli tehtävä kirkkaana mielessä, ja tarkoituksena aattona latasta 5 laatikkoa juhlapöydän konvehteja. Tän jälkeen analysoida millainen olo sellaisesta savotasta tulee.

 Aamulla aloitin perusaamiaisella eli puuroo, kanamunaa, raejuustoo sekä kaffetta. Hillittömiä määriä käynyt latomaan, sillä ajattelin projektin pyöräyttää käyntiin heti kärkeen ns verevillä voimilla. Mätin ekan laatikon konvehteja yhdeltä istumalta, eikä tehnyt tiukkaakaan. Naureskelin mielessäni kuin pikku tyttö, jotta kyllä tää tulee onnistumaan ihan KEVEESTI.

Toista rasiaa rupesin tuhomaan pienen hengädystauon jälkeen, ja puoleenväliin saikin koluttua suht rapsakkaan. Siinä 450 gramman kohdalla meinasi olo ruveta huononemaan. Joudun turvautumaan vippaskonsteihin ja huuhtelin suusta ätväkkää suklaanmakua irtokarkeilla ja suolapähkinöillä. Pakko oli myöskin pitää pienehkö huoltotauko ja vajutella katsoen TV:tä ja surfailla netissä.

Katsahdin tovin jälkeen juhlapöydän konvehtirasiaa, eikä kyllä tehnyt yhtään mieleni moista. Pakko oli siis tehdä PK-treeniä suklaan syöntiin ja mätin väliin pikkulaatikon marboun suklaa sydämiä. Tän huoltavan PK-treenin jälkeen, sain vetästyä loput toisesta laatikosta. Alkoi meikäläisen olotila olla suhteellisen dedi, mut periksi en suostunut antamaan PERKELE.

Väliin taas huoltavaa irtokarkki sekä suolapähkinä huuhtelua. Istuin orastavassa sokerihumalassa TV:tä katsellen ja tämän sortin treenaaminen alkoi käydä kunnon päälle -oksetti kohtuu SAATANASTI.

Varmaan tunnin vajuttelin ja iskin kolmanteen laatikkoon käsiksi. Pikku hiljaa vauhtia kiihdytellen aloin mättämään suklaatia nassuun. Puoleenväliin sain vauhdin kiihdytettyä VK-vauhtiin, mut taas tökkäs. Pakko oikaista pitkälleen urakan viereen ja ottaa neuvoa-antavat päikkärit. Herättyäni olo oli kuin laskuhumalassa, nimittäin sokerilaskuhumalassa. YRJÖTTI ja VITUTTI -aivan loistava yhdistelmä, ettenkö sanoisi.

Kolmannnen laatikon jälkimmäisen puolikkaan latustelin naamariin ihan palauttavana verryttelynä, eikä rahkeissa ollut varaa nakata naamariin yhtään namua enempää.

Parhaani yritin ja tulipahan katsottua mihin se riittää. Tällä kertaa tällaisella menestyksellä, mutta rehellisesti myönnetään, että pikkuisen jäi kyllä hampaankoloon. Ensi vuonna olen valmistautunut asiaan paremmin.

Aamusella sisäsauvomista puoli tuntia kovalla teholla, päälle reilu tunti kuntopiiriä, iltamassa sisäsauvomista erittäin kovalla teholla puoli tuntia ja päälle tunti soutua (16 510m)