Suomen pelin alkaessa aloin virittelemään virttyneitä lyreksejä erittäin "ohkaisiin" sääriini. Tarkoitus oli lähtee vetämään Aholan mäkiin VK:ta. Kaveri soitteli melko kriittisessä vaiheessa, ja kävimme tarinoimaan joutavia. Aikamma jatusteltua hokasin, jotta olo on melkoisen flussainen. Olihan mulla päivällä jo kurkku, sekä klyyvari melko kipiänä, mut ei oikeen ultimateoloa kummiskaan.

Puhelun jälkeen hokasin, että nyt on viiliset sen vertaa matossa, jotta paree jäädä vällyjen väliin tuijjottamaan jäkistä. Onneksi jäin, nimittäin olihan melko hyvä peli, vaikka en pelejen saati leikkejen kannattajaksi lukeudukkaan. Yöllä sitten raapasi kuumetta ja muutenkin vetämättömän fiiliksen, joten tämä päivä makoillaan sohvalla, sekä katellaan estejuoksua.

Enpä muuten muista olenkohan koskaan avautunut suomalaisten elokuvien erittäin PASKASTA äänikäsittelystä. Oletteko miettineet, jotta miksi puhetta ei kuule, mut musiikki on ihan VITUN kovalla!? Mie oon miettinyt ja erittäin monesti. Viimeksi katoin napapiirin sankarit ja meinasin välittömästä ensimmäisen musiikkipätkän kohdalla lähettää karukosken domelle polttopullon ikkunasta sissään, nimittäin eikö kukaan oikeasti tajua?! Vai olenko minä ainut herkkäkuuloinen?