Viikon päästä tiistaiksi varasin ajan akilleksen puhdistusleikkaukseen. Tämä tehdään tähystyksellä ja paranemisaikataulu pitäsi olla suhteellisen vilhakka, mutta senhän näkee sitten vasta myöhemmin. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään komplikaatioita tule ja saisin koiven siihen kuntoon, että kärsisi täydellä voimalla ponnistaa ja juosta ilman askeleen keventelyä. Onhan nykyisin juoksentelu ollut melkolailla toispuoleista.
Ortopedi ei tietenkään täyttä vakuutta ja henkeään pantiksi laittanut, jotta jalasta täysin soiva peli tulee, mutta mitäpä tässä nyt olisi muutakaan tehtävissä kuin kokeilla tämäkin kortti. Muutenhan jalka ei tunnu kuntoon tulevan.
Eilen kävin aamusella vetää kevyttä lenkuraa juosten, ja iltamassa menin Endurance Fanaticsin salille soutukonetta jyystämään ja olipaha melkoisen hapokas setti. Soutamisessa kyllä löytää itsestään sellaisia henkisiä sekä fyysisä puolia, joita ei oikeastaan tiennyt itsessään edes olevankaan. Ensinnäkin se on aivan HELVETIN raskasta, koska soutamisessa yhdistyy saumattomasti kestävyys- kuin voimaominaisuudet, sekä näiden kaikki eri osa-alueet mahdollisimman VITTUMAISELLA tavalla.
Tälläinen äkkinäinen, kun ei osaa vetojen välejä olla tarpeeksi rentona, joten maitohappoa kertyy ruhoon salakavalasti. Lisäksi jokaisella vedolla näyttö kertoo armottomasi ähkimisen tuloksen täysin reaaliajassa, niin sillä saa lisättyä henkistä kuormaa tähän painajaiseen. Soppaan, kun lisätään lajin pitkäpiimäisyys, jonka pystyy maksimoimaan souturasituksen aiheuttamalla kovalla fyysisellä kivulla, niin kyllähän voidaan loppuyhteenvedoksi kertoa, että VITTUMAISUUDESSAAN sisäsoutu on kestävyyslajeista kaikista PASKINTA hommaa. Varmaan myös monipuolisuudessaan kehittävintäkin.
Tälläistä tänään eli 60min/16490m, jos kuvasta ei saa selvää...
.